Sekalaista seurakuntaa

Kettumainen fiilis tämä, kun loma lähenee loppuaan. Onhan tässä toki ehditty jo tovi lomia lusiakin: juhannuksen alusviikolta elokuun alkuun tuntuisi olevan pitkä aika, mutta Suomen suvessa nuokin monituiset viikot haihtuvat kuin savuna ilmaan. Vielä on tälle kesälle projektoidut terassin laajennus ja uuden grillin hankinta tekemättä! Onhan se suorastaan synti, ettei ole omalla takapihallaan ennen elokuuta edes grillannut! Niin on kiirettä pitänyt. Muka.

Muutama labradorinnoutaja aiheutti ristiriitaisia tunteita toissapäivänä lähijunassa Leppävaarasta ytimeen. Tai eivät ehkä niinkään ne hauvat vaan niiden emäntä. Koissut olivat varsin suloisia (toinen niistä oli vasta pentu, söpö!) ja saivatkin osakseen ihastuneita hymyjä ja aikuislässytystä. Emäntä ei silti tuntunut huomaavan, että vaunujen välissä olevassa "eteisessä" pötkötelleet koiruudet olivat ruuhka-aikaan aika pahasti kaikkien tiellä. Vieressä seisseenä pelkäsin koko ajan, että kohta konnari tallaisi koiraparan hännän päälle, ja siitähän se haukku nousisi. No, konnari hieman murahti, muttei puuttunut asiaan sen enempää, eikä emäntä konnarin mulkoilua edes huomannut. Pentu tavoitteli gladiaattoreista pilkottavia varpaitani, mikä oli sinänsä suloista, mutta tämäkin episodi jäi emännältä näkemättä. En kuitenkaan dumaa koiria yleisissä, koska kiltit hauvat ovat in, urpot emännät sen sijaan aus, kuten Brüno toteaisi.

Itävaltalaisen homomiehen seikkailuja tuli todistettua sunnuntai-iltana. Elokuva oli juuri niin roisi kuin odottaa saattoikin, mutta ehkä kokonaisodotukseni olivat sittenkin liian korkealla, sillä täytyy myöntää, että hieman petyin. Episodit olivat liian irrallisia, vaikkakin paikoin nauroin ihan mehevästi. Borat oli kuitenkin selkeästi parempi, joten maaottelu Kazakstan-Itävalta on tilanteessa 1-0. Ei se silti huono raina ollut, kannattaa mennä itse toteamaan.

Olen varmaan vanha, sillä mökkeily tuntuu kivalta kesäajanvietteeltä. Toki ne mökkireissut, jotka tänä kesänä on tullut tehtyä, on sisältänyt monta hyvää elementtiä: kiva mökki, hyvä seura, raivokkaasti maistuvaa grilliapetta ja upeat kelit (no, aika kultaa muistot: jussina keli ei nyt ollut mikään maanmainio...). Niin no, eipä kai se tissuttelu mökillä ole yhtään terveellisempää kuin cityterassilla, mutta ainakin välttyy turhalta draamalta, mitä kaupunki-ilma voi aiheuttaa ;) Tietämättä cityminkkien edesottamuksista sen enempää, olen tyytyväinen, että järjestys on jälleen palannut ja kaikki ovat onnellisia. Hyvä niin.

Nyt keskityn imemään loman viimeiset auringonsäteet kehooni, ja maanantaina jälleen sorvin ääreen. Vielä on kesää jäljellä...

Mi ami Miami

Mistähän sitä aloittaisi? Kai se on vain vyyhtenä ruvettava purkamaan...

Paras loma ikinä. Se on paljon sanottu, mutta tässä muutamia perusteita väitteelle. The Magic City oli nimensä veroinen, eli minulle tärkeät elementit täyttyivät heittämällä: lämpö, ranta ja hyvät shoppailut.

Alkulomasta Esteri hieman soitteli hanuriaan, mutta sekin aika optimoitiin mall-käynneillä. Ja nimenomaan monikossa, sillä esimerkiksi Sawgrassia ei kahlattu läpi yhdessä päivässä. Mukaan tarttui neljät korkkarit, yhdet superstarit ja yhdet kangaskengät, joten kenkäosaston kanssa oli leikki kaukana. Rätei ja lumpui kasaantui myös niin kiitettävästi ostoskasseihin, että oli syytä panostaa aivan tuliterään matkalaukkuun, pinkkiin tottakai!

Kuumahan Miamissa oli kuin pätsissä, mutta kesäkissa oli onnellinen. Uuninpankon sijasta mirri lötkötti aurinkotuolilla rannalla, kuunteli letkeää kesämusaa kollin poppisoittimesta, dippaili itseään silloin tällöin lempeään linnunmaitoon ja ahmi Pilvilinnaa, joka romahti. Täydellistä! Myös hotellin allasosasto täytti odotukset: oli makuualustaa jos jonkinmoista ja tietenkin sopivan lämmin, mutta virkistävä allasvesi. Toisinaan näkymää tosin hieman varjosti paikallinen hot mama, joka katsoi velvollisuudekseen esitellä lihaisaa ruhoaan estottomasti venytellen.

Key Westkin tuli koettua. Se ei suuremmin minua vakuuttanut, mutta matkalla sinne löytyi helmimesta: Bahia Honda on ehdottomasti käymisen arvoinen. Turha sitä on tässä sen kummemmin hehkuttaa, sillä se on yksinkertaisesti koettava itse. Tätäkään paikkaa ei varmaan olisi tullut huomattua, elleivät paikalliset olisi siitä vinkanneet. Olipa onni, että Miamista löytyi sekä suomalaisia että paikallisia kontakteja, jotka osoittautuivat paitsi hyviksi tyypeiksi myös uskomattoman hyviksi tapahtuma- ja mestavinkkaajiksi. Lisäksi suomalaisista tunnuttiin tykkäävän oikein olan takaa, sillä meille tarjoutui useita upeita mahdollisuuksia osallistua ja päästä natiivien kekkereihin, esimerkiksi 4th of July huikealla kattoterassilla upeassa penthousessa oli unohtumaton kokemus.

Ja kesäloma jatkuu. Harmi vain, ettei Suomen suvi ole parhaimmillaan. Mutta ehkä jo ensi viikonloppuna, kun vuorossa on Jazzit ja Duffy. Mercy!