Olen syksyn aikana useaan otteeseen keskustellut tuttavapiirini kanssa autokaupoista ja -kauppiaista. Järjestelmällisesti kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä, että uuden auton tai vaihdokin ostaminen on sulaa hulluutta. Enkä tarkoita nyt korkeita hintoja, sillä sehän on jo lähtökohtaisesti selvää, ettei auto kannata. Kummastusta ovat herättäneet nimenomaan saamattomat, laiskat ja välinpitämättömät autokauppiaat, joihin kaikilla menee hermot.
Esimerkki. Saavumme autokauppaan ja kierreltyämme autojen seassa useamman minuutin, kukaan ei ole sen paremmin tervehtinyt kuin kysellyt asiaammekaan. Useita kauppiaita parveilee liikkeessä siellä sun täällä, mutta kukaan ei kiinnitä meihin mitään huomiota, ja nekin, jotka istuvat päätteidensä ääressä, näpyttelevät koneitaan yhtä tiheään kuin minä päivitän blogiani.
Käymme viimein itse kysymässä, mistäköhän saisimme hieman apua autoasioihin. Autokauppias vilkaisee väsyneesti suuntaamme ja huutaa kaverilleen, että täällä taitaa olla sulle jotain tyyppejä. No mikäpäs siinä, palvelun taso ei päätä huimaa, mutta jos viimein pääsisi sinne koeajolle, josta on jo etukäteen liikkeen kanssa sovittu.
Koeajo sujuu ilman suurempia kommelluksia, myös minulta. Auto on isohko ja kivan värinen, siinäpä ne tärkeimmät. Palattuamme kierrokselta tiedustelemme, mitä maksaa, jos vaihdokkiin asennettaisi piirun verran parempi äänentoistojärjestelmä. Ei kuulemma onnistu. On sen verran monimutkaiset tietokonejärjestelmät, etteivät ne hyväksy uusia laitteita. Tai jotain muuta sellaista sontaa. Kun kysymme samaa asiaa toiselta paikkakunnalta, jossa samanlainen kosla on myynnissä, vastaus on, että toki äänentoiston voi kärryyn järjestää. Mitä kettua!? Ei vissiin näitä vihulaisia kiinnosta yhtään myydä näitä ajokkejaan? Ok, joku voi pitää reilun kolmenkympin kauppaa nappikauppana, mutta luulisi ainakin näinä aikoina autokauppiaallekin provikat kelpaavan. Vaan ei. Jätimme kyseisen auton ainakin toistaiseksi odottamaan parempia ostajia, vaikka eihän siinä autossa mitään vikaa ollut, palvelussa vain.
