Läski mikä läski

Lähestulkoon kaikki itseni ikäluokkaiset voinevat rehellisesti sanoa nähneensä ulkonäöllisesti parhaat päivänsä. Eipä siksi kävisi mielessänikään mennä vaatekauppaan valittamaan, etteivät ennen niin sopivankokoiset farkut enää mahdu ylleni. Tämäkin on nyt nähty, ja ennen kaikkea kuultu.

Uteliaana ihmisenä viihdyin vaatekaupassa vielä senkin jälkeen, kun olin katsastanut itseäni kiinnostavat vaatteet. Keski-ikäinen pariskunta oli nimittäin ominut kaupan ainoan myyjän kuuntelemaan haukkujaan ja jankutustaan. Sympatiani olivat vahvasti myyjän puolella.

Kyse oli siis siitä, että miehen mielestä ennen niin sopivat Leviksen 501 -farkut eivät enää istuneetkaan yhtä hyvin kuin ennen. Housut oli ostettu ennen kesää (!), mutta nyt kun ne olivat liian pienet, ne pitäisi palauttaa ja saada tietenkin rahat takaisin. Tarinaa pönkittääkseen miehen argumenttina oli, että kaikki aiemmin ostetut ja samaa tuumakokoa olevat farkut kyllä edelleen menivät päälle ja näyttivät hyviltä (?!). Vaimo nyökytteli vaivaantuneena vieressä. Myyjätär yritti parhaansa mukaan selittää, että tuumakoot pysyvät samoina, toki joskus voi olla pieniä heittoja esim. farkkumalleissa, mutta joko mies on ostanut vääränkokoiset farkut tai sitten... Niin, eihän myyjä voi sanoa, että "herra on tainnut pikkuisen ottaa lisäkiloja kesän aikana" tai että "onpa tainnut käristekyrsä viime kesänä maistua oluen ryydittämänä".

Itsepintaisesti mies kuitenkin jaksoi vängätä, että rahaa tassuun. Myyjätär pysyi kuitenkin tiukkana ja asiallisena, etenkin kun selvisi, että mies on käyttänyt farkkuja useamman kerran alkukesästä ja pessytkin ne pariin otteeseen. Mutta koska farkut olivat kesän ajaksi unohtuneet vaatekaappiin ja vasta syksyn myötä miehelle oli muistunut, että niitähän voisi taas pitää, hän oli palauttamassa niitä liikkeeseen vasta marraskuussa. Onhan se kumma, ettei vaateliike tällaiseen diiliin suostu. Ja vielä kun saa näin huonoa palveluakin! Herregud. Ja huigeeta.