NRJ Fashion Awards

Ei mennyt ihan putkeen otsikon pippalot. Onneksi oli huippumukavaa seuraa ja tuttuja vilisi kuin mummoja Hulluilla päivillä, muutoin olisi ollut jälkimaku kovin karvas. Lähestulkoon kaikki, minkä saattoi ajatella voivan tökkiä, tökki.

Kaapelin pihalla seuruettamme tervehti 150 metrin mittainen jono. Haimme positiivista fiilistä ja totesimme, ettei onneksi sada eikä ole kylmä. A lähti tiedusteluretkelle kulman taakse ja kas, sieltähän löytyikin punainen matto! Oli vissiin levitetty siihen ihan meitä varten, koska muita vieraita ei näkynyt mailla halmeilla. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä se vajaan parinsadan metrin mittainen jonottajien joukko tuupattiin samaan narikkaan kuin vastapäiseltä suunnalta tulevat. Olihan siinä sitten sakkia kuumissaan ja äreissään pomppiensa ja palttoidensa kera. Kitkerät alkudrinkit saatuamme suunnistimme sushipöydän vierustalle, mutta sen lähemmäksi ruokaa emme sitten päässeetkään, kiitos hyvinmuodostuneiden jonojen.

Paljon paremmin ei sujunut juomapuolella, jossa ystävämme jonotettua kolmea lonkeroa tunnin verran totesimme, että tottahan ne hyvältä maistuvat, etenkin tällaisten suurten ponnistelujen jälkeen, mutta nyt saisi jonotus jo riittää. Näytökset olivat kivoja, mutta äänentoisto oli sellaista puuroa, että siitä täyttyi vatsa paremmin kuin sushista (jota en siis koskaan päässyt maistamaan). Ihastuin yhteen hameeseen, jonka joku nuori suunnittelija oli suunnitellut kilpailutyönään, mutta juuri äänentoiston kehnoudesta johtuen minulle jäi epäselväksi, kuka tämän luomuksen oli suunnitellut. Tämä suunnittelija ei kuitenkaan sijoittunut kolmen parhaan joukkoon. Harmi.

Lähtiessä tuli hoppu, että ehti suurimman väkiaallon alta pois. Se nimittäin jyräsi siihen yhteen ja ainoaan narikkaan kuin tsunami. Eipä sitä kurkunkostuketta kovin paljon nopeammin saanut Motelletissakaan, mutta sinnehän sitä piti mennä pyörähtämään. Mutta autolla kotiin, tottakai :)