Noidutut Mikkoset

Ei ne sitten tulleetkaan. Pettymys oli iso, kun koko sunnuntai-iltapäivän odottelin, mutta ei näkynyt noidan noitaa mailla halmeilla! Ja niin kun olin kerrankin valmistautunut. Oli isompaa munaa, oli pikkumunaa, eli munaa joka lähtöön. Ei vain tuntunut trulleja nappaavan. Yritin jopa puhelimitse houkutella naapurin lapsia virpomaan, mutta eipä näkynyt heitäkään (kuulemma viime vuonna mania mankunut pikkunoita ei enää ole niin kovin pieni, vaan ennemminkin aika cool, joten virpominen naapurin tädin ovella ei oikein enää sovi pirtaan. Kävisiköhän noituminen jo sujuvammin? Luultavasti, mutta en ole kuullut).

Noidista tulikin mieleen Mikkosten maailma. Vahva arvioni on, että se ensimmäinen kerta, kun katsoin kyseistä ohjelmaa, jää myös viimeiseksi. Aika tekemällä tehdyltä vaikutti. Se, että vanhempien välinen kommunikointi kuulosti lähinnä paneelikeskustelulta, oli jo sinänsä aika pelottavaa. Jos tunteita ja hellyyttä pitäisi yrittää ilmaista jäykästi kirjakielellä ja kieliopillisesti oikein, aika iso osa tunteesta jäisi kyllä allekirjoittaneen osalta ilmaisematta.

Mutta se, mikä ohjelmassa eniten hämmästytti oli se, että pojat (ehkä noin 5- ja 7-vuotiaat?) keskustelivat keskenään kuin pikkuaikuiset. Ja vieläpä hyvin kuivakat pikkuaikuiset. Jos Radio Rockin Korporaation Heikelää ja Linnanahdetta kutsutaan kid-adulteiksi heidän nimitettyään Timo T.A.:ta siviilipalvelusmieheksi (kun hän oikeasti on majuri), niin Mikkosen pojat ovat sitten kyllä kiistämättä adult-kidejä. Juuri sellaisia ärsyttävän pikkuvanhoja tenavia, joista tulee isona ärsyttävän takakireitä nipottajia ja turhantärkeitä niuhoja. Kylläpä pisti vihaksi kerrassaan. Ja laittamalla pikkupojat tuollaiseen tv-ohjelmaan, isä- ja äiti-Mikkonen kyllä totisesti altistavat poikansa myös arvostelulle. Esimerkiksi juuri tällaiselle.

Ja ei kai kukaan tosissaan luullut, että ohjelman jatkosta oikeasti pystyi äänestämään? Kyllä kai tv-kanavien ohjelmakarttoihin on hieman aikaisemmin tarvinnut määrittää, mitkä ohjelmat milloinkin tuutista ulos tulevat. Enkä usko, että mikään tuotantoyhtiökään voisi toimia siten, että odoteltaisi yleisön mielipidettä siitä, jatkuuko tuotanto seuraavana päivänä vai ei. "Juu, tuu vaan Pertti huomenna töihin, jos näät illalla saman kanavan ohjelmassa, että äänestystulos on Mikkosten maailmalle myönteinen". Jep, jep. Löyhkää tukevasti rahastukselta ja tietenkin markkinoinnilta. Aika paljon media-aikaahan tuo taannoinen "äänestys" sai. Eli nappiin meni siltä osin.

PS. Munat menivät lopulta parempiin suihin