Yksi rapu, tiikeri ja muutama minkki

Viikonloppu jälleen mennä hurahti läpi sormien. Toki aikaansaannoksiakin pariin päivään mahtui. Lauantaina oli vuorossa kodin perusteellinen kuuraus, ja koska siivous kerrankin sujui ja maistui, aikataulu hieman kusahti. Ei merkittävästi, mutta rapukekkereille Hyvinkäälle kodinhenki ja -hengetär ehtivät vasta puolitoista tuntia myöhässä.

Viemisinä oli syksyyn sopivasti roosa haravasetti sekä punkkupullo. Saatte itse päättää, kumpi oli isännälle ja kumpi emännälle. Pöydän ääreen oli kokoontunut yhdeksän nälkäistä, ja jos nälkä olisi pitänyt niillä saksekkailla taltuttaa, niin olisi jäänyt minulta tekemättä. Yhden rapusen jaksoin nyhertää, ja koska siihenkin tuhraantui varmaankin liki vartti, päätin sovinnolla siirtyä salaattiin ja patonkiin. Ja tokihan rapujuhliin kuuluu se perinteinen snapsikin.

Ilta jatkui vielä ytimen sykkeessä, jossa ravut vaihtuivat minkkeihin. Näitä pikku vilistäjiä en tosin edes yrittänyt maistaa, nämä olivat pelkkää loistoseuraa. Hyvät jamit ja kepun kautta sijaiskämpille nukkumaan.

Aamu vaihtui iltapäivään, mutta koska porukka oli yllättävän pirtsakkaa, lisävauhtia haettiin vielä Kalevankadun Delicatosta. Sitä voi muuten suositella lämpimästi: erityisesti ciabatta nro. 2 maistui taivaalliselta! Siihen kuului ainakin provolonea, salamia, aurinkokuivattua tomaattia, pestoa, salaattia sekä tuoretomaattia. NAM!

Koskapa nelikko oli virtaa täynnä, päätimme ottaa vielä pari tuntia padelia. Takkiin tuli, mutta paljon niukemmin kuin ensimmäisellä kerralla, joten satunnaisesta kiroilusta huolimatta sporttisessiosta jäi suuhun tosi hyvä maku. Hyvää makua päätettiin jatkaa vielä sauna-grilli -illalla provinssissa, joten päivä oli lähestulkoon täydellinen. Jo pelkästään tällaisten aktiiviviikonloppujen takia kesää pitäisi Suomessa pidentää vähintään kolmikuukautiseksi.

Jatkot

Viime viikonloppu oli pyhitetty beach volleylle ja hyville ystäville. Lauantaina aurinko helli biitsiin hurahtaneita Rautatientorilla, eikä sunnuntaikaan nyt ihan sieltä hanurista ollut. Pikkaisen Esteri tiputteli, muttei riittävästi häätääkseen eräitä minkkejä pois katsomosta. Ja koska cityminkki on tunnetusti yöeläin, oli lajille tyypillistä käyttäytymistä siis toteutettava. Lauantaina ehkä hieman maltillisemmin, mutta suununtaina sitten siihen kuuluisaan tappiin saakka, ja aika reilusti ylikin.

Taidan todellakin olla vanha, sillä en ihan heti muista, milloin viimeksi olisin ollut baari-illan jälkeisillä jatkoilla. Kovin spontaanit nämä jatkot eivät kyllä olleet, sillä majoituksesta oli sovittu jo etukäteen. Yhteen ääneen tulikin myöhemmin todettua, että tuskin kukaan meistä jatkoille osallistuneista olisi jatkoja edes harkinnut, mikäli olisi joutunut jatkojen hyydyttyä vielä raahautumaan provinssiin. Tällaisina hetkinä asuminen kantakaupungissa tuntuu houkuttelevalta ajatukselta, mutta toistaiseksi oma takapiha ja rivitalon pääty vievät voiton kaupunkiasumisesta.

Jatkot sujuivat rupattelun merkeissä, mutta sen verran asiaa tuntui riittävän, että vilkas keskustelu jatkui aina aamuseitsemään. Kevyt aamupala naamariin, ja unta palloon vielä kolmeen saakka. Sitten virkistävä suihku, jonka aikana myös isäntäpariskunta heräili, ja olikin jo aika siirtyä "normaaliin päivärytmiin". No, tokkopa olen saanut normirytmistä kiinni vieläkään. Vanha.

Floridalainen huijaus

Jos on pakko olla rosvo, olisi sitten edes rehellisesti vilpillinen. Jos aikoo viedä minulta rahaa, varastaisi minulta lompakon. Olisi edes jotain saumaa pinkoa se pitkäkyntinen kiinni ja antaa tädin kädestä.

Tarina meni näin: Olipa kerran mukava Miamin lomareissu, josta jäi iloiset ja aurinkoiset muistot. Näiden muistojen oli tarkoitus olla iloisia ja aurinkoisia hieman pidempäänkin, mutta toisin kävi. Joku kusipää kopioi pankkikortin ja alkoi käytellä sitä kuin omaansa. Toki ensin varmisti pikkusummalla, että kortti pelittää. Sen jälkeen alkoikin kunnon rip-off, kunnes onneksi tulin sattumalta syynänneeksi tiliäni pikkuisen tarkemmin.

Soitto pankkiin iltamyöhällä ja tili varmuuden vuoksi kiinni sekä kortti kahtia. Aamulla ensi töiksi pankkiin asiaa selvittämään. Joku floridalaisfirma oli yrittänyt tyhjentää tilini pikaisesti vuorokauden sisällä, mutta ilmeisesti pankissa oli alkanut hälytyskellot soida muutaman nostoyrityksen jälkeen ja rahahanat olivat menneet kiinni. Tonnin verran ne paskiaiset ehtivät kuitenkin tiliäni tyhjentää, ja nyt sitten vain odotellaan, korvaako pankki vahingot. Onni onnettomuudessa, että olin tuolloin jo Suomessa, kun rosmot aloittivat tilintyhjennyksen. Lienee helpompi todistaa, ettei ole itse leikitellyt kortilla, kun nostot on tehty Jenkkilässä samaan aikaan kun kortinhaltija on ihmetellyt maailman menoa koto-Suomessa.

Ennen kuin maksukorttipetoksen tutkinta pankissa etenee, on tehtävä myös rikosilmoitus. Siitähän sitä oli siis pankista juostava päätä pahkaa kyttäasemalle ilmoitusta tekemään. Työnantaja varmasti kiitteli, kun viivyin tällä pankki-poliisi -reissulla reilut kolme tuntia. Poliisiasemalla oli juuri sopivasti yksi kolmesta tietokoneesta kaatunut, joten odottelin vuoroani sellaiset puolitoista tuntia, jonka jälkeen asiani käsittely kesti vielä puoli tuntia.

Poliisiasemalla kävikin aikamoinen kuhina ja sakkia oli jos jonkinmoista. Yksi sankari kävi puhaltamassa, sillä "viiden tunnin kuluttua pitäisi lähteä lentämään". Viisari ei kuulemma paljon värähtänyt, mutta poliisisetä selitti, ettei mittari ollut ihan terässä (ei tainnut olla kyllä puhaltajakaan). Partioilla saattaisi olla paremmat vehkeet.

Eräs iso ja hikinen mies kävi tihrustamassa seinään ripustettua Helsingin karttaa. En tiedä minne hän oli menossa, mutta päämäärää piti etsiä milloin varvistamalla, milloin konttaamalla lattianrajassa. Siinä vaiheessa, kun tyyppi työnsi hikisen kainalonsa melkein suuhuni, teki mieli kysäistä, voisinko auttaa. En kysynyt, vaan poistuin vessaan jäähylle.

Yleisön pyynnöstä

Tai ehkä sittenkin enemmän Kaken pyynnöstä: tässä muutama tunnelmapala Magic Citystä. Alla hotellin aula. Hotelli sijaitsi South Beachin pohjoisreunalla, hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikista oleellisista paikoista. Ja mikä tärkeintä, vain 50 metrin päässä rannasta. Mukava pikkuhotelli.





Kuten jo aiemmin kerroin, muutama kerta tuli reissussa myös purjehdittua. Ensimmäisellä kerralla keli oli niin tyyni, että jouduimme hinauttamaan itsemme takaisin marinaan. Kuvasta näkyy, että letkassa on myös muutama muu venekunta.

Toisella purjehduksella keli olikin sitten mitä mainioin, ja sillä keikalla tuli nähtyä kunnon Miami-tyylinen bileboat bikinityttöineen, bling blingeineen ja jumputtavine puhemusiikkeineen. Ankkuroimme myös Scarfacen kuvauslokaation edustalle ja pulahdimme siinä isoon lätäkköön. Ikävä kyllä tämän toisen purjehdusreissun kuvat eivät ole julkaisukelpoisia, vaikka maisemat näyttivätkin aurinkoisena päivänä todella upeilta.



4th of July oli paikallisille kova juttu, ja olimme onnekkaita päästessämme viettämään juhlaa penthousen kattoterassille. Upeat maisemat, perinteinen amerikkalainen grilliruoka sekä öinen Miami, jonka kruununa mittava ilotulitus nostivat tunnelmat korkealle.



Tällaisilla kepsuttimilla olin liikkeellä juhlailtana. Aika herkulliset, vaikka itse sanonkin :)