Neitsyys meni. En ehkä ehtinyt mukaan suosion korkeimmalle aallonharjalle, enkä päässyt pioneeriksi, mutta hyppäsin junan kyytiin kuitenkin. Tässä sitä mennään. Tervetuloa lukemaan blogirookien tajunnanvirtaa.
Minulle kävi näköjään samoin kuin Facebookinkin kanssa: hieman epäilytti, mutta uteliaisuus voitti. Pesunkestävä kissa siis. Jospa olisi vielä ne yhdeksän elämää, niin olisi pullat näppärästi uunissa.
Näin sunnuntaina näytti olevan sopivasti aikaa ja mitä ilmeisimmin myös energiaa sen verran, että tuli kyhättyä blogisivu pystyyn. Uskottelen itselleni, että sisältö on tärkeintä (vaikka ainakaan tämän avauspostauksen substanssi ei näemmä päätä huimaa... täytynee totutella tähän blogimoodiin...), sillä tietotekninen osaamiseni on samalla tasolla kuin kissalla haukkuminen. No, kaipa harjoitus tekee mestarin, vaikkakin on syytä muistaa, että vain lahjattomat treenaa...
Koska en halua koukuttaa itseäni heti blogiaddiktiksi, pistän pillit pussiin hyvän sään aikana. Eiköhän tässä ollutkin pureskeltavaa hetkeksi, palaan taas asiaan, kun sellaista ilmenee.
PS. Sen verran tämä avauspostaus kuitenkin jännitti, että piti antaa teksti esiluettavaksi. Ja kun sensuuri jätti iskemättä, niin tässä on lopputulos. Ugh.
Suoritin surua
5 viikkoa sitten
Komiaa!
VastaaPoista