Myydään tarpeettomana: maaliskuu

Maaliskuu on todennäköisesti kuukausista kaikkein ankein ja ikävin, ellei sitten satu olemaan jossain tosi kaukana Suomesta. Ainakin tänä vuonna, kun muutama päivä sitten näytti jo ihan siltä kuin kevät olisi piankin tuloillaan, mutta vielä mitä. Ilman Herra näytti jälleen persettä Etelä-Suomelle ja rysäytti kunnon lumipeitteen aamuruuhkalaisten riesaksi. Antoi siis ymmärtää, muttei ymmärtänytkään sitten antaa. Tyypillistä.

Toisaalta pitää kyllä melkein ääneen ihmetellä, kuinka tämä hyvinkin lumeen tottunut kansa menee ihan sekaisin, kun pikkuisen tuiskauttaa vettä tiheämpää. Aamuisin tienpinnan lisäksi liikenne on puuroa, varsinaista ryynipuuroa. On se kumma, ettei se kaasupoljin enää sijaitsekaan autoissa samalla kohtaa kuin kauniilla auringonpaisteella, vaikkei siinä mitään kummallista pitäisi olla, että vähän rapaa roiskuu, kun motarilla suhataan.

Kauniimpia kelejä siis odotellaan tässä perheessä. Toistaiseksi täytyy vain tyytyä muistelemaan kuvan fiiliksiä ja kosteaa kuumuutta. Olen kyllä jo hekumoinut ajatuksella, että pian pääsen avaamaan terassin oven ja pistämään pötkölleni terassille. Kai sitä joutuu vielä toukokuulle vartoomaan, mutta ei auta muukaan. Kestettävä on. Ja epäilijöille tiedoksi: meidän terassilla on toukokuun aurinkoisina päivinä tosi lämmin, on se sellainen terassi että! No okei, ei se nyt mikään Bali ole, mutta Suomen paras terassi nyt ainakin.