Voikohan laiskuus olla hyve? Eipä kai. Siksi tunnenkin ajoittain huonoa omatuntoa, kun heittäydyn laiskaksi. Ja kun minä olen laiska, se on todella totaalista.
Varsinkin siivous vie hyvin harvoin voiton laiskottelusta. Jotenkin sitä aina keksii jotain parempaa tekemistä (tai vain pötköttelyä) kuin siivoamisen.
Mielestäni laiskottelunkin voi viedä seuraavalle tasolle. Jos laiskottaa oikein kovasti, ei viitsi edes laittaa ruokaa, vaikka olisi kova nälkä. Usein sen kovan nälän voi nimittäin tilkitä helposti karkeilla :) Hätä keinot keksii!
Vieläkin pidemmälle voi mennä. Jos on oikein yyberlaiska, ei jaksa edes nukkua. Mutta siihenkin pulmaan löytyy ratkaisu: täytyy vain väkisinmaata itsensä. Ei se sen kummempia kevätjuhlaliikkeitä vaadi. Loppukaneetiksi tähän postaukseen sopiikin mielestäni loistavasti vanha pohojalaanen sanonta: "Ku jaksaas eres olla". Se tiiviistää kaiken.
Suoritin surua
5 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti